Muslimien levottomuuden todelliset syyt

Teollisuusmaiden olisi hyvä jo avoimesti todeta mikä on muslimien metelöinnin takana: he katsovat, että taoudelliset edut maailmassa jaetaan liian puolueellisesti. Teollisuusmaat ovat tietyn kehityksen seurauksena kyenneet ottamaan itselleen leijonan osan.

Monet muslöimimaat ovat juuri vähäosaisia. Vielä köyhempiä ovat eräät Afrikan maat. Aasiassa on suurella alueella ryhdytty itse korjaamaan tilannetta.

Epätasapaino näkyy ennen muuta luonnonvarojen käytössä. Esimerkiksi Lähi-Idän maat saavat öljystään maailmanmarkkinahinnan, joka ei turvaa näille alueille riittävää taloudellista kehitystä.

Samoin on laita pitkään ollut Afrikasta saatujen öljyn ja mineraalien osalta, joiden otto on ollut länsimaisten yhtiöiden hallussa.

Länsimaissa on tiedostettu epäsuhde ja pyritty sitä korjaamaankin kehitysyhteistynä kehittyvien maiden kanssa. Tulokset eivät ole rohkaisevia, mutta yrityksistä ilmenee, että kaikki ajattelevat tahot tietävät mistä on kysysmys.

Teollisuusmaissa pitäydytään edelleen Jyllands Postenbin pilakuviin tämän maailmanlaajuisen liikehdinnän syynä. Olisi parempi nostaa kissa pöydälle ja alkaa puhua asiasta.

Sillä se asia on joskus ratkaistava.

Putin toimi

Laukeaako Lähi-Idän pattililanne?

Venäjä kutsui Lähi-Idän osapuolet yllättäen rauhanneuvotteluun Moskovaan. Pääsihteeri Putin esitti kutsun mahdollisimman näyttävästi vierailullaan Espanjassa.

Lähi-Idässä on jälleen yksi pattitilanne: Palestiinan vaalien voittaja Hamas ei voi tunnustaa Israelia, sillä se on ansainnut voittonsa vastustamalla sitä. Israelin taas ei kannata hyväksyä Hamasia, sillä sillä on USA takanaan.

Putinin ehdotus on kannatettava ja oikea-aikainen. Ilman tilanteen laukaisua voisi olla edessä taax kymmenien vuosien vihanpito. Olisi mukava tietää kenen kanssa siitä oli puhuttu. Turkin USA:n, päätellen sen kiukkuisesta reaktiosta. Ehkä EU:n, joka ei oleasettanut Hamasille kovia ehtoja.

Putin asetti USA:n ja Israelin temppelin harjalle. Nyt ne joutuvat miettimään mikä on tärkeätä. Venäläistä shakkia..

Muslimit kovina

Ulkoministewreillä miettimisen paikka: ollako höyli ja pyytää muslimeilta anteeksi, vaikka ei ole tehnyt mitään.

Mielestäni Tanskan ulkoministeri teki oikein eikä pyytänyt anteeksi. Joku roti pitää olla. Tuomioja on hyvin asian tasalla ja ehdottaa yhteistoimintaa ja joustavaa suhtautumista ilman anteeksipyyntöjä.

Muslimeille on osoitettava ymmärtämystä. mutta ei aiheettomia anteeksi pyyntöjä. Merkittävä on Tanska-Palestiina seuran aloite tanskalaisten imaamien toimista asdian selvittämiseksi suoraan palsetiinalaisille. Mutta sekään ei asiaa enää ratkaise, sillä pilakuvat on julkaistu 60 lehdessä.

Muslimit kovina

Ulkoministewreillä miettimisen paikka: ollako höyli ja pyytää muslimeilta anteeksi, vaikka ei ole tehnyt mitään.

Mielestäni Tanskan ulkoministeri teki oikein eikä pyytänyt anteeksi. Joku roti pitää olla. Tuomioja on hyvin asian tasalla ja ehdottaa yhteistoimintaa ja joustavaa suhtautumista ilman anteeksipyyntöjä.

On osoitettava ymmärtämystä ilman aiheetonta nöyristelyä.

Mitä oikein on "syrjäytyminen"

No niin, nyt media keskustelee "syrjäytyneistä", siis monista meistä. Tai ei sentään, se keskustelee nuorista syrjäytyneistä. Meille vanhemillehan se on luontaisetu tässä maassa.

Media syyllistyy siis itsekin syrjäyttämiseen, mutta ei se ole vakava rikos, vaan maantapa. Syrjäyttäminen on niin syvällä meissä, että emme sitä enää edes huomaa.

Paras tapa välttää syrjäytymisen tunne on todeta, että toisella on asiatvielä huonommin.

Sosiaali asiantuntijat kertovat radiossa, että syynä on kaupallisuus ja markkinavoimat, jotka eivät välitä ihmisistä vaan rahasta. Ja katin kontit. Pakkohan täällä on rahasta välittää. Ei siinä ole mitään uutta.

Syrjäytyminen ja -jäyttäminen kuuluu toimintatapoihimme. Koko homma on toisen syrjäyttämistä. Haluan olla parem,pi, tienata vähän enemmän, olla etevämpi. Siinä auttaa jos toinen on vähän hiljainen.

Kaisa Variksen tapaus

Antidopingtoimikunnalla ei puhtaita jauhoja

Olympiakomitean puolesta esitettiin eilen tv:ssä, että Kaisa Variksen hylkäämisen syy olympialaisista oli liian harvat näytöt. Variksella oli parempi sijoitus kuin olympialaisiin valitusilla tältä talvelta kv. kisassa.

Nyt on ilmennyt, että tämä peruste ei pidäkään paikkaansa. Ainakin osasyynä ja todennäköisesti suurimp?ana syynä on ollut se, että antidopinyoimikunta ei ilmoituksensa mukaan ole tavoittanut Varista, vaikka on yrittänyt. Kysymyksessä on 9-15. tammikuuta, jolloin antidopintoimikunnan edustaja johonkin aikaan on käynyt tavoittamssa Varista, mutta tämä ei ollut kotona. Varikselle ei oltu ilmeisesti etukäteen ilmoitettu.

Varis ilmoittaa, että ADT:n olinpaikkareiisteri netissä oli pois päältä ainakin 19-22. tammikuuta, ja hän oli siihen yrtittänyt ilmoittaa liikkumisiaan, mutta ei ollut onnistunut. ADT:n pääsihteeri Juha Viertola salaa sen tiedon, että oliko ko. rekisteri mahdollisesti sinä aikan pois käytöstä.

Tuntemattomista numeroista tuleviin soittoihin Varis ei voi vastata, koska häirintäsoittoja tulee niin paljon. Hiihtoliiton toimitusjohtaja Jari Piirainen ilmoittaa, että Varis on kummallakin niillä kerroilla, joista on kysymys ollut tavoitettavissa vuorokauden siällä alkuperäisestä testiajasta. (Tiedot HS:n sivuilta)

Tiedonsaajan kännykkä ei sitäpaitsi ole ainoa, eikä edes ensimmäinen tapa viralliselle tiedon antamiselle. Variskelle olisi myös posti kulkenut. Hiihtoliiton kautta olisi tieto kulkenut. Ja onhan virallisia tideoksiantoja varten olemassa virallinen tapa: haastemiehet. Miksi mitään näistä ei käytetty vaan syytetään tiedoksisaajan kännykkää.


Antidopintoimikunnan itse tekemien sääntöjen mukaan ilmoittautuminen pitää tapahtua 2 vrk:n sisällä, joten Varis onkin ollut siis tavoitettavissa.

Näissä olosuhteissa Varista olisi pitänyt kuulla ennen hylkäämistä. Eikö olympiakomitealla todellakaan ollut siihen aikaa. Kun se nyt syyttää Varista , tosin perättömästi, pakoilusta, on lähellä ajatus, että olympiakomitella itsellään on laiminlyönti urheilijan kuulemisessa epäselvissä olosuhteissa.

Kansa on puhunut

Mitä kansa siis haluaa?

Asioista Nato-kysymystä pidetään yhtenä vaalin ratkaisijana. Kansa valitsi varovaosemman. Halosesta voidaan olla varmoja, että hän ei vie maata suoraa päätä Natoon.

Mikä Natossa närästää?

Natossa suomalaisia närästää Irakin sota, jota pidetään arveluttavana. Siihen vaikuttaa ennen muuta sodalle esitetyt epämääräiset syyt. Ilmassa on ajatus, että jos sotaan voidaan mennä tällaisilla syillä, kukaan ei ole turvassa. Me haluamme turvallisuutta.

Sitten on vähäisempänä globaslisaatio, johon Halonen suhtautuu varauksella, mutta Niinistö myönteisesti. Äänestäjät tietävät, että kansainvälinen kauppa ei tuo kaikille hyvää, vaan tietysti puoltaa muutenkin hyväosaisia.

EU ulkoministerit määrittelevät kantansa Hamasiin maanantaina

Israelin tunnustaminen kynnyskysymyksenä

Palestiinan tapahtumien uhka maailmanrauhalle on mitä ilmeisin. Teollisuusmaat ovat valmiita sotimaan etujensa puolesta alueella. Alueen valtiot, esim Iran ja Israel, uhkaavat hävittää toisensa kartalta.

Vaikeuksissa on kysymys Israelin valtiosta, joka on muodostettu 1948 ja joka tällä hetkellä hallitsee (vuodesta 1967 lähtien) sotien seurauksena alueita Palestiinasta.

Palestiinan vaaleissa on voittanut Hamas, jonka ohjelman mukaan Israel on hävitettävä. Sen vuoksi Israel ei suostu yhteistoimintaan Hamasin johtaman Palestiinan kanssa. Kvartetti (YK, EU, USA ja NL) vaativat Hamasia sitoutumaan rauhanomaiseen toimintaan ja Israelin tunnustamiseen ennen kuin suostuvat yhteistyöhän.

Hamas on viime kuukausina pidättäytynyt asellisesta toiminnasta ja ollut mukana aikaan saamassa rauhalliset vaalit Palestiinassa, jotka menettelyt ovat kylläkin merkinneet muutosta. Mutta voiko Hamas, joka on perustettu vastustamaan kasvavaa juutalaisvaltaa. tunnustaa Israelin valtiota? Tällä hetkellä näyttää siltä, että tunnustamista perinteisessä mielessä ei voida saada. Mikä siis ulospääsyksi tilanteesta?

Mikäli ratkaisua ei löydetä, saattaa tämä tilaisuus, joka perstuu Hamasin rauhanomaiseen toimintaan, valua hukkaan. Uutta tilaisuutta saadaan ehkä odottaa kauankin, sillä väestön kannatus Hamasille on vakuuttava.

Sitä paitsi länsimaat kannustivat alueen demokraattisiin vaaleihin. Olisi outoa, jos samat maat nyt hylkäisivät vaalien tuloksen.Tulisi ikävästi mieleen, että länsimaat vain haluavat oman etunsa mukaisia tuloksia niin kuin tähänkin asti.

Hamasin ponnistuksiin rauhan säilyttämiseksi tulisi nyt suhtasutua arvostavasti. Ennen muuta siksi, että taustalla on myös Iranin melko suorasukaiset vaatimukset Israelin hävittämisestä. Joka tapauksessa tätä vaatimusta Iranissa tukevat piirit, joilla on sekä vaiktusvaltaa että voimaa.

Hamas ei voi, ottaen huomioon äänestäjänsä, heti vaalien jälkeen tunnustaa Israelia, joten on tyydyttävä vähempään eli käutännön tunnustamieen ilman muodollista kv. oikeudellista tunnustamista. Kun neuvottelut alkavat, muodostuu tunnustamisesta sitä kautta faktillinen.

Joka twapauksessa on selvää, vaikka juutalaisvaltion syntyminen Lähi-Itään onkin sotkuinen juttu, jossa varsinkin britit olivat mukana, että se valtio nyt on olemassa yli kuuden miljoonan väestöllä ja vahvoilla sotilavoimilla.

Hamas juotti katkeran kalkin

Onko EU:sta Palestiinan ratkaisijaksi

Hamas kykeni käyttäytymään ja pitämään Palestiinan vaalit rauhallisina. Samalla se poisti Israelin ja USA:n tekosyyn neuvotteluista kieltätymiselle Fatahin "tarroristijärjestön" kanssa. Varmuuden vuoksi ne ovat kyllä leimanneet Hamasiakin terrotistiksi.

Tietenkin Israel ja USA ovat nytkin kieltätyneet neuvottelusta rauhan aikaansaamiseksi Lähi-Idässä terroristiperusteella. Että varsinaiset sotatoimet Palestiinassa ovat Israelin tekemiä, ei tunnu tätä perustelu haittaava. Poliittisessa sanailussa ei nykyään tosiseikoilla ole paljonkaan merkitystä.

EU ilahduttaa ilmoittamalla suostuvansa neuvottelemaan, jos Hamas pitää aselepoa. Erkki Tuomiojakin on asian nimenomaisesti todennut. Pitkässä juoksussa Hamasin leimaaminen onkin kestämätöntä. Jos aseiden käyttö estäisi neuvottelut ei NL:n kommunistien, Kiinan kommunistien, eikä edes Suomen vapaussodan voittajien kanssa olisi voitu mistään neuvotella.

Pata kattilaa soimaa: Palestiinan tilanteen juuret ovat brittien siirotmaahallinnossa, jonka aikana tilanne alkoi syntyä.

EU on nyt halutessaan temppelin harjalla. Kykeneekö EU itsenäiseen sovitteluun tässä tilanteessa huolimatta USA:n vastutstuksesta?

Irakin sodassa kaksi huonoa vaihtoehtoa

Neokonselrvatismin synty

Ylen I teki yrityksen USA:n militarismin ymmärtämiseksi perustuen Andrew Basewitzin uuteen teokseen asiasta. Militarismi nähdään vastavaikutuksena 60-luvun hippiliikkeeseen ja sen edustamaan ajatteluun ja myös reaktiona Vitnamin sodan aiheuttamaan tyytymättömyyteen.

Professori Basewitz on armeijan upseeri, joka edelleen pitää itseään konservatiivina, jopa siinä määrin, että katsoo Bushin politiikan loukkaavan Woodrow Wilsonin perintöä, amerikkalaisia arvoja.Wilsonin päämääränä oli ollut maailman tekeminen valmiiksi tulevaa demokratiaa varten.

Syy nykyiseen politiikkaan nähdään johtavien puolueiden kilpailussa, jossa ei keinoja kaihdeta. 2-puoluejärjestelmässä toisen on pakko aina panna paremmaksi voittaakseen äänet. Muita eroja puolueilla ei kirjoittajan mielestä juuri olekaan.

Vietanin pettymysten jälkeen Amerikka odotti pelastajaa, mutta pelkäsi uhrauksia. Siinä tarkoituksessa katseet käännettiin strategisesti tärkeälle Persian lahdelle samalla kun luovuttiin yleisestä asevelvollisuudesta.

Elokuvat4eollisuus antoi asiassa aulista apuaan. Kaikki Rambot yms. ovat meillekin tuttuja. Ne pohjustivat kansalaisten militarismia.

Lopullisesti amerikkalaiset vakuutti uusi tekninen sodankäynti, pommitukset, joista voitiin esittää huikaisevia näyttöjä, Näytti siltä, että vastustajalle kyetään aiheuttamaan musertava tappio ilman, että joudutaan uhraamaan omia sotilaita.

Mutta Basewitz tietää, että sota ei ole ohi vaan kahden vaiheilla. Kumpi vaihtoehto on tuhoisampi: voitto vai häviö. Mitä seuraa siitä, että USA joutuis nöyrtymään tappioon? Jos raas tulee voitto kotiin ei militarsimille näy loppua, vaan joku toinen kaukainen valtio on seuraavana hyökkäyslistalla.

Hippiliike ja Vietnamin sodan pettymykset tuntuvat heiveröisiltä syiltä militarismin kehittymiseen. Ehkä ne ovat amerikkalaisessa ajattelussa sitä muodikkaampia. USA on saavuttanut sotilallisilla interventioilla toisesta maailmansodasta lähtien huomattavia etuja, jotka on analyyseissä todettu. Uuden mantereen militarismi ei välttämättä tarvitse muita perusteita.

Saddam tuomiolla

rvovaltaisella oikeusituimella oli tarkoitus esittää Saddamin tuomitseminen mahdollisimman näyttävästi muka tasapuolisen oikeuden nimissä. Irakin hallituksen hermot eivät vain kestäneet.

Oikeudenkäynnissä on näet tapana kuulla myös syytettyä ja se ei kaikille sopinut. Nyt voisi jo tehdä pienen laskutoimituksen:

USA:n masinoima oikeus ei ole irakilainen oikeusituin, se ei ole minkään maalainen, vaan tilapäisesti tasrkoitukseen tehty. Siinä on kylläkin kuulemma aineksia sekä irakilaisesta oikeudesta että amerikkalaisesta, siis sekäsikiö, joka toimii miehitetyssä maassa.

Syytteet koskevat osittain parikymmentä vuotta vanhoja tekoja, joista Irakissa ei syytetty ennen miehitystä.

Minusta vähän näyttää, ettei siihen usko enää kukaan, vaikka Saddam tietysti tuomitaan.

Missä oikeudessa muuten tutkitaan USA:n yksipuolinen hyökkäys itsenäiseen maahan.

Entä nyt U.S.A.

USA:n ulkopolitiikka on tietysti ollut aina värikästä ja erilaiset skandaaliktin ovat kuuluneet asiaan. Ulkopuolelta tarkastellen se on kuitenkin useimmiten ollut ymmärrettävää. Nyt Yhdysvalloissa kuitenkin viedään vankeja salaisiin vankiloihin ulkomaille, salakuunnellaan ihmisten puheluita ja sähköposteja ja pidetään vuosikausia vangittuna ilman oikeudenkäyntiä.

Sen sijaan se, että ulkoministeri Rice valehtelee asiassa on tietysti lähes ulkopolitiikkaan kuuluvaa eikä sinänsä mitään uutta.

Paljon on muuttunut sitten USA:n perustulain päivien. Se perustulaki elähdytti koko maailmaa. Uusi kirkasotsainen valta, jolla ei ollut siirtomaamenneisyyttä eikä orjuuttavia sotia keräsi asukkaansa kaikesta maailmasta.

Puolustuspuheessa presidentti vetoaa siihen, että ihmisoikeudet ovat aina olleet USA:n johtotähtenä. Peruste tuntuu nurinkuriselta ennen kuin tajuaa, että hän tarkoittaa vain USA:n kansalaisten oikeuksia ja että me muut olemme siis lainsuojattomia ainakin USA:ssa.

Aikaisemmista tapahtumista esimerkiksi Watergate-skandaali ei koskenut tavallisia ihmisiä vaan korkeata valtapeliä. Nyt ollaan aivan tosiella tasolla.

Kaikesta huolimatta USA:ta on pidetty jonkinlaisena mallina tietysti sen saavuttaman taloudellisen menestyksen perusteella, mutta samalla omaksumiensa arvojen vuoksi. Näitä arvoja on enemmän tai vähemmän seurattu tai muunneltu koko maailmassa. Maailma on myös eräänlainen arvoyhteisö, sillä ihminen ei pääse alituisesta arvostuksenhalustaan. Taloudellinen menestys on usein kertynyt sille, jonka arvot kiinnostavat.

Viime aikoina suhtautuminen USA:han on selvästi muuttunut kaksijakoiseksi: taloudellisia saavutuksia arvostetaan, mutta muuten ollaan varapaillaan ja yritetään vain hoitaa suhteita.

Maailma etsii jo kaikessa hiljaisuudessa uutta johtajaa.

Sen ei tarvitse olla suurin eikä kaunein, mutta sen pitää olla ymmärrettävä ja hyväksyttävä. Vahinko vain, että lähes kaikki isot hakijat ovat reissussa rähjääntyneet.Voisiko jonkinlaiseksi ihanteeksi nousta joku pienistä maista, joissa yksilön elämä kuitenkin on nykyään vapaampaa.

Spar-ketjun kauppa

Eikö 70 % markkinaosuus ole liikaa?

SOK on selvittänyt osuuksiaan kaupasta ja kertonut niiden eräillä seuduilla nousevan 70 %:iin. SOK:ta kiinnostavat ennen muuta Uudenmaan ja Oulun seudut, niillä on potentiaalia.

Miksi kauppias haluaa suuren markkinaosuuden? Kauppias itse sanoo, että kulujen osuus pienenee ja kaikki hyötyvät. Kuluttaja sanoo, että suurella osuudella kauppias määrää hinnat ja kilpailu kärsii, samoin kuluttaja. Ainakin selvää on se, että kauppiasta kiinnostaa ennen muuta se mitä jää viivan alle.

Jos minulla olisi suuri markkinaosuus, esimerkiksi 70 %, voisin määrätyissä rajoissa nostaa hintoja, vaikka menekki sen vuoksi pienenisi, mutta kokonaistulos silti paranisi. Voi siis hyvin ajatella, että 70 %:lla ei enää välttämättä aina ja kaikissa tuotteissa kannata verisesti kilpailla. Ja kuluttaja maksaa.

Markkinoita säädellään tietysti joidenkin periaatteiden mukaan, joista ei kuluttajien kanssa keskustella, vaikka juuri kuluttajaakin pyritään puolustamaan. Hiukan ihmettelen korkeita paikallisia markkinaosuuksia. Kenelle ne ovatkaan eduksi?

Natoon puun takaa

Eilen Vanhanen ja Halonenkin entisten Laxin ja Niinistön lisäksi alkoivat varovasti myöntyä NATO nopean toiminnan joukkoihin. En sano, että maata "ajettaisiin" Natoon. Mutta ihmeen samalla menetelmällä se käy kuin EU: iin liittyminen 10 vuotta sitten.

He tuntevat suomalaisensa Varmin tapa teilata ajatus olisi asettua suoraan kannattamaan sitä. Täällä pitää harata vastaan ja lopulta ihmiset hluavat väkisin Natoon. Saatte nähdä.

Todelliset salatut aikeet Natoon liitymisen puolesta ovat olleen näkyvissä jo ainakin Elisabet Rehnin Hornet-kaupoista asti. Siis ilmavoimat yhteensopivat. Sen jälkeen lukematon määrä upseereita on ollut yhteisissä harjoituksissa Naton kanssa Norjassa ja muualla. Varusmiehetkin taitavat jo ymmärtää englaniinkieliset komennot. Joukkoja ei ole kai suoranaisesti osallistunut Naton harjoituksiin, mutta upseereita on ollut jo prikaatitason tehtävissä.

En ota tällä kantaa Natoa vastaan vaan sitä vastaan, että asiallinen kansalaiskeskustelu on mahdotonta, kaikki on luettava "väärän puun takaa" Johtuu se sitten herroista tai narreista

Itämeri "Rauhan meri"

Naton suunnitelmat 50- ja 60-luvuilla

Tanskalla oli siis mahdollisuus käyttää Yhdysvaltojen ydinaseita Varsovan liittoa vastaan 50- ja 60-luvuilla, mikä ilmeni repprtaasista tänään. Ohjusten kohteina esitettiin vain Varsovan liiton strategiset kohteet. Kuuluiko Helsinki niihin?

Suomella oli yhteistyösopimus NL:n kanssa ja se olisi toiminut mikäli NL:ää vastaan olisi ammuttu ohjuksia esimerkiksi Tanskasta. Vaara pyörii, että eräänä valmiiksi ohjelmoituna maalina taktiselle ohjukselle oli Helsinki. Leingrad oli istä varmasti ja ohjukset epätarkkoja.

Tanska valitsi silloin puolensa eikä se ole paljon siitä muuttunut. Rapotista ilmeni selvästi, että Tanska varautui tietysti myös siihen itseensä kohdistuvaan ydinaseuhkaan. He ovat siis arvioineet, että saatujen USA:n aseiden antama turva on suurempi kuin niiden aiheuttama uhka heitä itseään kohtaan. USA;n kannalta asian ymmärtää.

Tanska oli sopivan lähellä mm. Pietaria, taktisella ohjuksella ei sinne pystynyt USA:sta ampumaan. Mutta entä sitten kun Kööpenhaminaan kohdistuu joko ensikäden tai vastahyökkäys. Avun saaminen toiselta mantereelta on yhtä vaikeata kuin Pietariin ulottuminen.

Nythän tilanne on muuttunut: USA on päässyt vielä lähemmäs Venäjää ohjuksineen. Mitä se merkitsee meidän kotimeremme kannalta?

Kummallista, että presidenttiehdokkaat, jotka nyt ovat niin avomielisinä, eivät juuri asiaan puutu, vaikka Itämeri on ollut tämän maan kohtalon kysymys.

"Vapaa lehdistö"

Kansalaisia sumutettiin Irakiin lähdettäessä

Eilisiltaisessa TV;n Irak-ohjelmassa osoitettiin, että USA:n kansalaisia sumutettiin sodan syystä: Irakiin ei hyökättykään syyskuun 11. päivän tapahtumien takia. Mitään yhteyttä näillä tapahtumilla ei ollutkaan.

Vietnamissa poikansa menettänyt amerkikkalainen käänsi heti kelkkansa ja syytti USA:n johtoa petoksesta. Jutussa ilmeni, että maassa oli pitkään valmisteltu kansan mielialan muuttamista Irakin vastiaseksi. Näin meitä siis viedään kuin pässiä sarvista!

Samalla lehdistö sai omasta kädestä. Se eiollut paljastanut petosta. USA;n vapaa lehdistö on sentään käsite, jonka eteen on tehty uhrauksia. Tosin ainakin täältä katsoen "vapaasta lehdistöstä" ei enää niin paljon puhuta.

Tuttavani lehtimies ylpeilee usein suhteillaan vaikuttajiin. Alalla puheita neljännestä valtiomahdista pidetään nykyään rudimentteina menneiltä ajoilta.

Tiedonsaannin kannalta olemme tuuliajolla.

Jalusta ja vrsinainen II

Kuka todella olen?

Aiheesta vuosisatojen aikana kehitetyt rakennelmat eivät vastaa tähän kysymykseen, eivätkä voikaan vastata, mutta käsisttelevät kyllä sitä kuinka jokaisen kohdalla vastausken voi löytää. Suuret uskonnot suosittelevat askeesia.

Kristityillä on erämaavelluksensa, "maailmalle kuolemisensa", hinduilla vuotuiset vaelluksensa yksin erämaissa, puhumattakaan buddhistien erakoista vuorilla. Uskonnot tietävät, että olemme kätkeneet totuuden itsestämme, mutta emme ole tehneet sen löytämistä mahdottomaksi.

Askeesi. luovuttaminen, ei taida olla päivän hitti. En nyt saavuta listalla uusia sijoituksia. Mutta minkäs teet, on siinä ytyä.

Askeesin kohteena ei ole maailma vaan lopullinen kurituksen kohde on minä itse ikään kuin maailman kuvana. Itselle siinä haetaan pelasltusta eikä ,maailmalle.

Askeetteja on aina ollut. Niitä ei vain tahdo huomata. Aina he eivät taida huomata itsekään. Jopa niin, että tullessaan tietoisiksi kunnon asketti lakkaa olemasta. Vaikeus onkin juuri siinä, että kuinka joku voi vapauttaa itsensä turhasta, siis vapautta itse itsensä. Eräänlainen kehäpäätelmä päätyy yleensä katastrofiin.

Sen vuoksi varsinainen rauvuutyö on kristityillä ja islamisteilla jätetty jollekin ulkopuoliselle, esimerkiksi jumalalle, joka sanoo mikä on säilyttmisen arvoista, mikä ei.

Idän "valaistunut" munkki ei luullakseni luule mitään vaan on enemmän tai vaähemmän päässyt luuloistaan. Hänerstä on tullut hiljainen yksinkertqainen, jonka on vaikea selittää asiaansa, sillä kieltä ei ole tehty siihen tarkotukseeen, negation selittämiseen. Istut vaan kivelläsi voimatta sanoa muuta kuin luopuneesi.

Voihan Pyhä Yksinkertaisuus.

Jalusta ja varsinainen

Itsekäsityksestä

Anteeksi kovin sotaisa otsikko, asiani on kaikkea muuta. Armeijan käyneet muistavat, että varsinaisella tarkoitettiin asetta, varsinaista asetta erotukseksi sen jalustasta. Kun suunnittelee uuden vuoden lupausta on hyvä ottaa tämä vertaus käyttöön.

Toinen hyvä apuajatus voisi olla vaikka sipuli: tällä iällä elämä alkaa näyttäytyä yhä enemmän sivuplina, jonka varsinainen ydin vasta maisuu väkevältä. Muu on pelkkä kuorta. Siinä voi silloin käydä niin, että uuden vuoden lupaus jää antamatta kun keskittyy kuorimiseen.

Jos en väärin muista niin antiikin kreikkalaisilla oli sille varsinaiselle nimikin, mutta en muista mikä enkä välitä, minulle riittää sen idea.

Lupauksille tämä tietää hankaluuksia, sillä ne koskevat yleensä rekvisiittaa, jota on helppo luvata, kun taas varsinaiset ovat hankalia. Ainoa lohtu on se, että jos pääsit ytimeesi, ei enää tarvitse lupailla. Tiedät mikä olet, olet perillä.

Mutta kun meillä on tämä aktiivisen länsimaisen ajatus. Tarttis tehdä jotain, pelkkä ytimensä löytäminen ei riitä. E contrario: mitä sitten, vaikka voittaisit itsellesi koko maailman, mutta saisit sielullesi vahingon. Tarkoittaako se, että ehjä sielu ei vaadi valloituksia.

Luulen, että kirjoittaminen on sipulin kuorimista. Ympäristö ei saa olla liian salliva, kaiken ymmärtävä, vaan aika rankka. Antakoon Sallimus ankaruutta, kiivautta kuin pässille, joka ei epäröi käydä hyökkäykseen kaikkea epäolennaista vastaan.

Sotaa oikeuden kaavussa

Saako Saddam Hussein oikeutta vai koston

Näissä sodanjäleisissä oikeudenkäynneissä on oma logiikkansa: toisen maailmansodan jälkeen enää Irakin ja USA:n lait tuntevat uolemanrangaistuksen. Vielä kuusikymmentä vuotta sitten tuomittiin sotyasyylliset aina hengiltä. Risto Ryti oli poikkeus. Isoissa arpajhaisissa muuan C. G. Mannerheim selviytyi ilman syytettä. Kun nytkin irakilaisilta itseltään kysyttiin, miltei kaikki olivat kuolemanrangaituksen kannalla.

Historian havinaa muutenkin. Meille on kerrottu, että vakiinnuttaessaan valtaansa kuninkaat ja muut sellaiset ottivat loukatun suvulta oikeuden syyllisen tuomjitsemiseen. Loukattu suku tyytyi kruunun ylivoimaisen aseman vuoksi sen kostoon ja luopui omastaan.

Nyt on Irakissa asialla tehtävää varten voittajan perustama tuomioistuin, joka on sekoitus voittajan ja voitetun oikeutta. Tuomioistuimella ei ole minkään ylikansallisen järjestön, esimerkiksi YK:n hyväksymistä eikä muutakaan oikeutusta, lukuunottamatta vahvemman oikeutta.

Asetelma on siksikin hutera, että vuosia sitten kun Saddam oli väleissä voittajavaltion kanssa, mutta syyllistuyi sotarikoksiin hyökkäämällä Iraniin, ei häntä tuomittu mistään. Sivustakatsojalle herää asiassa paljon kysymyksiä.

Romanian Nicoleau Ceausesvuun verrattuna Saddam on kova luu: hän ei aio mennä säyseästi ammuttavaksi , vaan tekee siistin kuolmantuomion mahdottomaksi.

Hän esittää mm. sen kiusallisen kysymyksen, että millä oikeudella hänet tuomitaan kun syytetään 20 vuotta vanhoista teoista, joiden aikaan maassa oli laki, jolla hänet vapautettaisiin. Hän siis väittää, että lakeja muutellaan tarpeen mukaan eli kysymys on sotatoimesta oikeuden valekaavussa.

Tekojen aikaan 1970-luvulla oli voimassa tilapäinen perustuslaki, joka turvasi hallitsijan aseman. Se oli laadittu Saddamin ollessa vallassa, mutta nyt sovellattavat säännökset miehittäjän ollessa vallassa.

Tottahan Saddam Hussein tuomitaan, mutta "oikeuden" voi laittaa lainausmerkkeihin. Tästä lähtien yksityiset ihmiset, jotka joutuvat tyytyvmään valtion tuomiovaltaan omissa asioissaan, tulevat esittämään hankalia kysymyksiä.

Samoja, joita eri puolilla maailmaa, mm. Suomessa, on vastaavissa tilanteissa esitetty.

Sisäpiiri

Useissa blogeissa on puhuttu viime aikoina sisäpiiristä. Yleisesti ottaen sisäpiiri on eräs kaupunkikulttuurin piirre ja sille monet rinnakkaiset sisäpiirit ovat tyypillisiä. Sisäpiiriä määrittää paitsi sen jonkinlainen teeme, pyrkimys tai tyyli, yhtä lailla ketä jätetään ulkopuolelle.

Viimeksi mainittu piirre voimistuu samalla kun teema heikkenee. Lopuksi sisäpiiristä jää vain kuori ilman sisältöä.

Blogilistankaan sisäpiiristä ei havaitse minkä teeman ympärille se on kehittynyt, sitä ei ole enää näkyvissä muualla kuin sijoituksissa. Usein se on enää tottumus, joka jatkuu kun omaa "sijoitusta" ei haluta vaarantaa ja ilmenee suhtautumisena "ulkopuolisiin".

Sisäpiiri muokkaa blogeista toistensa kaltaisia tai vastaavasti erilaisia, mutta jossain suhteissa toistensa määrittämiä. Jos joku haluaa kirjoittaa vapaasti eli ilmaista vain itseään eikä olla ympäristönsä määrättävissä, hän ei voi pyrkiä sisäpiiriin. Heitä varten ovat sijoitukset 2000 - 3500.

Päänsisällön vaihtoa

Meillä on sukupolvien välillä informaation suunta vaihtunut. Olen saavana osapuolena, jolla on kylläkin puolellaan se etu, että voi nyökytellä tietävästi päätä ja sanoa, että oikeastaan tässä ei ole uutta, periaate on jo aikaa keksitty.

Olio-ohjelmointi on hyvä esimerkki. Siinä kaikki "oliot" ovat yksiköitä joihin on kerätty samaa aihepiiriä käsittelevä ohjelmakoodi. Vahvoissa olio-ohjelmointikielissä kaikki oliot periytyvät perusoliosta, eli periaatteessa tämä tarkoittaa sitä, että tehdään olioita, joiden päälle rakennetaan aina lisää. Samalla niiden ominaisuudet periytyvät. Onhan siinä muutakin, mutta tämä tuntuu nopealta ja tehokkaalta.

Idea on tietysti vanha kuin Metusalemi. Nämä rakkineet, jollaista tässä tuijotan, ovat anastaneet yhä suuremman osan todellisuutta. Siksi kehitys niissä vaikuttaa kaikkeen.

Mitä tulee köyhiin, ei mitään uutta. Kehittyneet maat kuorivat yhä kerman kaikesta kehitysyhteistyöstä. Ennen apuna annettiin mikä oli antajalle edullista. Nyt kun kuusikymmentä kohdemaata on laatinut Maailmanpankin vaatiman kehitysstrategian antajat valitsevat niistä. Suomea kiinnostaa esim metsät.

En ole enää niin ehdoton pyyteettömyyden kanssa. Biologiselle olennolle, joka avunantajakin on, oma suu on lähempänä kuin pussin suu. Omankaan maan työllisyyttä tai vaihtotasetta ei voi unohtaa edes avustustoiminnassa.

Mutta, mutta. Jos varallisuuseroja ei saada kavennettua, odottaa jonakin päivänä "terroristi" meidänkin kotiovella vaatien osuuttaan.

Sanonpa vaan..

Me neljä siis olemme koolla, kahta polvea, yhdessä kuukausien jälkeen.

Eilinen meni tunnustellen, kunkin päänsisälyöjä pikkuhiljaa pereskellen.
Mieleen tuli: vanhemmuutta parhaimmillaan on silloin kun lapset ovat omillaan.
Emäntä väitti, että Poika liikkuu koko ajan ja minä höpötän. Tytär oli oli vähän kuulolla ja varuillaan ja Emäntä seuraili tapansa mukaan mikäli huolthommista ehti.

Poika tasoitti tietä, suvun ainoa kiharapää on sosiaalinen akrobaatti.

Läpimurto tapahtui rajusti matkalla haudalle: ymmärsin lopulta kysyä Tyttäreltä, mikä pannii. Häneltä pääsi sydäntäsärkevä itku keskellä jalkakäytävää. Ulinan keskeltä kuului:: miksi et halunnut keskustella.

Niin oli todella käynyt. Olin tavalliseen tapaani ja täytenä diletanttina mutta kiinnnostuneena puuttunut hänen työasiaansa johon väsynyt Tytär: en viitsi sitä selittää.

Mpköttelin takan edessä muka sytyttelypuuhissa. Tytär tulee ja kysyy pieenellä katuvalla äänellä haluanko puhua. En.

Kyllä naisen itku on ihmeellinen, vaikka en sitä toivo. Miehillä ei ole tällaista keinoa. Hän muuttui laakista täysin, siinä itkussa oli paljon patoutunutta asiaa ja Tytär oli tullut takaisin. Sanoja ei paljonkaan tarvittu. Tyttärestä on tullut jerkkä nainen, joka on valmis vaikka mihin.

Ja minäkin, vanha kääpä, tunsin sittenkin olevani jollekin tärkeä.

Aaton aattona 05

Kukka sille blogille, joka muisti jul-sanan alkuperän. Se merkitsee ikivanhaa keskitalven juhlaa, talvipäivän seisauksestahan on vain kolme päivää. Sana on tietysti lainaus lännestä. Meillä kun on lainauksia joka ilmansuunnasta.

Kummallista tässä "julissa" on, että millä voimalla se kykenee saamaan aikaan tällaisen hässäkän. Pimein ja kylmin aika, ei luulisi paljon innostavan. Kaupungilla me kuitenkin kohkotamme kuin päättönmät kanat.

Epäilen, että me emme juhli keskitalvea vaan keskikesää, joka on tulossa. Se on näitä aikoja kun Forsbergin Vepe yleensä sanoo, että se on sitten kesäkin ohi. Ehkä hän lievästi ennakoi, mutta on siinä perääkin.

Oikein tyypillistä: kun on säkkipimeä, me juhlimme yötäntä yötä, josta on taas toivoa. On sitten helpompi kärsiä ne neljä kitukuukautta mitä on kesään.

En nyt puutu siihen, että molempia suuria juhlia puolen vuoden välein juhlitaan yleisesti menettämällä tajunta sitä varten hankittujen aineiden avulla. Suurimmat juhlat osittain tiedottomina,Jotakin sekin meistä kertoo. Joka tapauksessa väitän, että joulu on juhannuksen aatto.

Miten sitten on ystävämme Jeesuksen kanssa, miten hän tähän kuviioon eksyi? Jeesus ei syntynyt jouluna eikä edes ajanlaskumme alussa vaan johonkin aikaan vuosien 3 - 4 paikkeilla jälkeen Kristuksen syntymän. Loppujen lopuksi siinä on vain uusi, n. 2000 v vanha perinne yhdistetty vanhaan "juliin", että saataisiin paremmat bileet.

Tämmöistä se on tämän maailman kanssa, kaikkea junaillaan. On tässä juhlassa siltii aihetta, jopa niin, että jos ei tätä olisi, se pitäisi keksiä.

Ei muuta kun juhlimaan! Jokainen omalla tavallaan.

God Jul!

Se mitä jää

Miten aion selvitä joulusta? Toistaiseksi olen vähän skeptinen koko hässäkästä: en ole hankkinut kuusta enkä lahjoja. Kävin sentään pankissa, laitan ehkä molemmille ruskean kirjekuoren.

Eihän se kovin korrektia ole, mutta on käytännöllistä, sillä molemmilla on tietysti puutetta rahasta. Joidenkin kirjojen, joita ei lueta tai taloustavaroiden, joita ei käytetä, hankkiminen on silloin turhaa.

Molemmat ovat luvanneet tulla lopulta jouluaatoksi, se on somaa, ehkä ajattelevat, että en minäkään ole mikään maailman tappi, aika tulee minunkin poistua hyvässä järjestyksessä muonavahvuudesta. Tämä tuli tunti sitten mieleen kun heräsin ja pumppu huusi kuin viimeistä päviää.

Joskus tulee kyllä mieleen, varsinkin näitä viehättäviä blogeja lukiessa, että kaikki on nähty. Olen ensimmäistä kertaa tyyni, en mihinkään menossa, on aikaa pysähtyä funtsimaan. Se on vähän sääli, että elämä menee alituisessa kiireessä ja sitä ehtii miettiä kun se on käytännössä ohi.

Tämäkin on eräänlainen etsikkoaika. On se kumma miten paljon noita uskonnollisia kuvailmauksia riittää. Siis etsikkoaika. jolloin ei enää etsitä mitään. Sitä voisi sanoa vaikka itse elämäksi. Tiedän kyllä, että yleensä elämäksi sanotaan sitä kiirettä aikaa.

Mielestäni tämän "elämän" etu on se, että suomukset ovat pudonneet silmiltä. Alkaisiko nähdä tämän vähän sellaisena kuin se todellisuudessa on, ilman luuloja, joita kansalaiselle monessa tarkoituksessa, osittain hyvissäkin, joka taholta syotetään.

Eihänm tällainen yhteisöelämä sujuisi ollenkaan, jos meillä ei olisi yhteisiä luuloja.

Mistä luulet, että vanhojen kääpien skeptinen asenne johtuu? Sehän on suorastaan meidän pääomaamme. Vaikka tämä oli kyllä epätarkasti sanottu: karsittujen luulojen jälkeen jää jäljelle jotain, mikä on vielä positiivista.

Idän viisaat eivät halua määritellä sitä mikä jää vaan ilmaisevat juuri näin. Se on sitä mikä jää jäljelle.

Isojen maiden unioni

Unioni on toiminut vuosikymmeniä ja asioita junailevat ovat päättäneet tiivistää Eurooppaa. Se tarkoittaa, että enemmistö päättää vähemmistön puolesta. Suurin osa uudesta perustulaista koskee enemmistöjä päätöksenteossa.

Hollannin ja Ranskan hylkypäätösten jälkeen näyttää perustuslaki nyt olevan myötätuulessa. Kansalaisten sanotaan nyt yli 60 prosenttisesti kannattavan sen hyväksymistä.

Suomessa alle puolet väestöstä kannattaa uutta perustulakia, meillä on edelleen tervettä epäluuloa "herrojen touhuja" kohtaan.Vanhanen on silti ehdottanut hyväksymistä jo ennen asian uutta esille ottamista 2007.

Suomi on eräs unioniin kriittisimmistä maista. Täällä tunnetaan, että suuret valtiot vain huoraavat meidän kanssamme, todelliset edut menevät heille. Lähiaikoina tänne tuleva kemikaalivirasto osoittautuikin suuremmaksi kuin luultiin ja se on vähän muokannut asenteita myönteisemmiksi. Samalla kuitenkin mietitään mikä merkitys Italiassa jo toimivalla kemikaalivirastolla lopullisesti tulee olemaan.

Meille taviksille perustulaissa ei ole paljonkaa merkittävää. Poliitikot laskevat nyt äänestyksissä muodostuvia enemmistöjä ja ennakoivat uusien suurtan maiden, esimerkiksi Puolan asenteita.

Perustettava ulkoministerin virka menee jollekin suurelle maalle. Onko virasta tulevassa kaupankäynnissä saavutettavissa meille etuja, jää nähtäväksi.. Ulkoasian keskityminen johonkin merkitsee tietysti pikkuvaltioiden merkityksen vähentymistä.

Kehitysavusta

Kehitysapu vaaditaan nostettavksi 0,7 %:iin bruttokansantulosta vuodessa, vaikka tiedetään, että raha ei pelasta kehitysmaita. Kannettu vesi ei kaviossa pysy. Mutta onko olemassa muutakaan selväpiirteistä suunnitelmaa?

Kehitysyhteistyöhön käytetään yli 500 miljoonaa euroa vuosittain veronmaksajien kukkarosta.

Ei kai olisi liikaa vaadittu, jos kehitysavun rahoittajatkin saisivat tietää ne ajatukset, joiden perusteella heidän rahaansa jaetaan.
Kehitysihmiset sanovat, että mitään patenttiratkaisua ei olekaan, että avustamisen tapa riippuu saavan maan olosuhteista.

Tansania ja Vietnam ovat yhteispohjoismaisia kohteita.Sambia, Kenia, Peru ja Egypti kaupallisesti kiinnostavia avusaajia. Nicaragua ja Nepal rutiköyhiä. Kohdemaat ovat hyvin erilaisia, joten on kyllä ymmärrettävää, että sama malli ei sovi kaikille.

Avun antamisen periaatteissa vallitsee hämäryys. En tiedä jaetaanko missään muussa yhteydessä tällaisia rahoje näin sekavasti.

Professori Ilmari Koponen on on jakanut avunsaajat edellä mainittuihin kolmeen ryhmään. Kepan (Kehitysyhteistyön palvelukeskus ry.) tulisi jäsenjärjestöilleen ja kansalaisille selvittää käytännöss avustamisen periaatteet kunkin kolmen ryhmän osalta.

Samalla voisi omakin ajatus selkiintyä.

Netanjahu vs. Sharon

Netanjahun valinnalla Likud-puolueen puheenjohtajaksi Israelissa saattaa olla pität jäljet. Israelin Gazan siirtokuntien purkaminen on ainoa positiivinen muutos viime aikoina ja se on nyt vaarassa.

Sharonista on tullut keskustalainen sen jälkeen kun hän luopui oikeistolaisen Likud-puolueen johdosta, perustaakseen uuden puolueen kun Likudissa ei hyväksytty palestiinalaisille annettuja myönnytyksiä Gazassa. Israelilainen oikeustolaisuus on pelottava ilmiö, joka liittyy juutalaiseen ortodoksisuuteen, joka on - niin kuin ortodoksit yleensäkin - kykenemätön neuvotteluihin.

Länsimaat perustivat Isrealin Palestiinaan hyvitykseksi niille rikoksille, jotka juutalaisille oli Euroopassa tehty. Uhrattiin palestiinalsisten edut. Kierre ei ole vieläkään oijennut. Ei pitäisi puuttua toisten asioihin, jos ei osaa.

Palestiinalaiset joutuvat reagoimaan Israelin uuteen johtoon. Iranin uusi johtaja on uhonnut Israelin hävittämisellä. Johtuuko se kehitteillä olevan ydinaseen antamasta itseluottamuksesta?

Ei hyvältä näytä.

Virrenhyrinästä luovutaan kuusijuhlassa

Opetusneuvos Antti Vanne kannattaa kuitenkin virren veisaamista. Hänen mielestään vasta uskonnollinen puhe menisi oppilaan henkilökohtaiselle alueelle. Kyse on siis toisukoisten koululaisten huomioimisesta.

Väkisin tulee mieleen: kuinka muslimit suhtautuisivat asiaan. Otettaisiinko muslimikoulussa muun uskoiset huomioon? Olen kuullut, että islam ei ole ylhäältä johdettu hierarkinen uskonto niinkuin kristinusko ja että siinä paikalliset tarpeet huomioidaan. Kuinkahan lienee?

Ei koululaiset niiden virsien sisältöä ajattele, he odottasvat että se virsi loppuisi. Mutta onko vanhojen virsien tunnelmassa jotain kerrottavaa? En näe hartaudessa erityistä etua. Vakavassa asioihin suhtautumisessa kyllä.

Olen ne virrenhyrinät kuunnellut minäkin. Ja olen hyvin kiinnostunut uskonnoista, vaikka en ole uskonnollinen. En vain tiedä mistä se johtuu. Ehkä olen vain niin kovapäinen, että mielenkiintoa ei voitu sammutta edes sillä hyrinällä.

Isän mietteitä

Lajiaan ensimmäionen tällainen joulu: tytär ja poika tulevat maailmalta, olen tavallaan epävarma, he ovat nyt aikuisia ja minä vanhenemassa.

Entinen roolini ohjaajana ja määrääjänä alkaa olla ohi, minun on nyt aika kuunnella. Esikoinen, tyttö on terävä, kuuntelee minua kohteliaasti. Paljon parempi koulutus kuin minulla. Enää en tiedä mitä hän ajattelee, ehkä ensimmäistä kertaa. Häntä on pakko arvostaa. Sitä itsetietoisuutta.

Sen kaveri on ihan jees. Onneksi se lemppasi sen iranilaisen. Tunsin hänetkin, terävä, mutta en saanut kontaktia, yksinäinen susi, jolla oli liian kova tie Teheranista Lontooseen. Hyvä, että he ovat väleissä. Niin maailmaa asutaan.

Nykyinen kaveri on paremmin tästä maailmasta. Antanut sen vaikutelman, että arvostaa minua, vanhaa kääpää. Se osoittaa tilannetajua. Hän on pärjännyt Etelä-Afrikassakin. Maailmalla ei rikastu, mutta viisastuu. Tytär on sille liian tuittu. Sanonko siitä?

Tämä nyt on tätä maailmaa, josta minulla ei ollut hajuakaan.

Poika on sosiaalinen ja hänellä on kaunis tyttö Hyväntapainen. En itse ole uskonnollinen, mutta minusta on mukava, että tytöllä on vähän sitä vikaa. Se on pitkässä sihdissä arvokasta. Hän ei tiedä kuinka minuun suhtautuisi, arastelee. Annan arastella. Mukava seurata kuinka luonto vetää tikanpojat puuhun.

Poika vielä kuuntelee minua. En aio mokata. Hän on tavallaan minun tekeleeni niin kuin tyttökin, tavallaan. Mutta molemmissa on jotain, joka tulee muualta. Sosiaalisuutta, jota minulla ei ole. Pitkäjännitteisyyttä.

He tietävät kaiken muun, mutta eivät sitä, että tämä yhteikunta ei palkitse. Se syöttää arvoja, muttei itse kunnioita niitä. Eteensä on katsottava. Yritän kertoa.

Kauanko avioerosta kestää selvitä

Muutama kuukasi sitten julkisuudessa nuori nainen kertoi erostaan kuluneen jo pari vuotta ja että alkaa helpottaa. Puhui puppua, toiveajattelua. Ei vuosien avioliitosta niin selviä.

Kun tässä blogistanissa on näitä liittoja tekeillä, kerron seuraavaa:

Jotkut kaverit ovat kuuden vuoden kohdalla väittäneet olevansa selvillä vesillä. Itse tiedän, että pitkästä liitosta selviäminen kestää kymmenen vuotta, jos siitä selviää ollenkaan. Tiedän tapauksia, ettei onnistunut ollenkaan.

Monet hukuttavat toipumisensa uuteen suhteeseen ja toivovat parasta. En usko. Luulen, että ei kannata viedä murheitaan uuteen liittoon. Itse en sitä kokeillutkaan, lukuunottamatta pieniä syrjähyppyjä, jotka siis eivät enää sitä olleetkaan.

Kun olen joitakin stsooreja (joitakin satoja) kuunnellut muiltakin, luulen, että eron kurimuksessa on itse voimaton. Luulen, että luonto meitä vie parisuhteeseen ja parantaa sen jälkeen, turha siinä on säätää. Silti kannattaa ottaa huomioon suhteisiin ryhtyessään, että jonkin asteinen ero tulee.

Joko poikkiero tai väljähtyminen. annattaa ottaa kaveri, jonka kanssa tulee toimeen sitten kun on väjähtynyt.
Jos olisin sen tiennyt olisin säästynyt paljolta.

USA ja ihmisoikeussopimus

Entinen USA:n kabinetin jäsen Powell käytti viime viikolla puheenvuoron Quantanamon vankiasiassa. Hän katsoi, että pidätettyjen säilyttäminen ulkomaisissa vankileireissä ei ole USA:ssa tavatonta, vaan sitä on ennenkin tapahtunut.

Ehkä hän tarkoitti sitä, että aikaisemmissa tapauksissa menettelystä ei ole noussut vastalauseita niin kuin tällä kerralla.

Kommentti osoittaa välinpitämättömyyttä kansainvälisistä sopimuksista. YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaan jokainen pidätetty on viipymättä toimitettava tuomarin eteen (artikla 9.3). Quantanamon vangit ovat olleet ilman tätä oikeutta kolme vuotta.

Ihmetellä täytyy, että ihmisoikeuskomitea ei ole asiaan puuttunut. Sopimuksen mukaan pidätetyllä on oikeus saattaa asiansa käsittelyyn (artikal 9.4),

USA rikkoo avoimesti ihmisoikeussopimusta.

Pätkätyöt jakolinjalla

Työntekijän mielstä pätkätyöt ovat ennen muuta turvattomia.

Työntekijoiden järjestöjen mielstä pätkätöillä poljetaan sitä tasapainoa, joka vuosikymmenien aikana työsuhteissa on saavutettu.

Työnantajat sanovat, että mikäli vaatimuksia kiristetään lisääntyy työttömyys, koska vakinaiset tulevat kalliiksi.

Työministeriön selvitysmies Kirsti Palanko-Laaka katsoo, että olisi rajoitettava pätkätöiden käyttöä pysyviin töihin.

Kansainvälisesti katsoen meillä työnantajan velvoitteet eivät ole yläkanttiin.

Tätä taustaa vasten Palanko-Laakan näkemys siitä, että pätkätyöt tulisi rajoittaa vain tilapölisiin töihin, ei pysyviin, on kohtuullinen ja kannatettava.

Turkkilainen kirjailija Orhan Pamuk

Nyt on siis selvinnyt, että kirjalija Orhan Pamuk on Istambulissa
syytteessä sveitsiläisessä sanomalehdessä esittämistään armenialaisten ja kurdien surmatiedoista. Juttu lykättiin eilen ensi helmikuulle.

Lykkäyksen syynä esitettiin kysymys siitä kumpaa rikoslakia, uutta vai vanhaa on sovellettava. Uutistietojen mukaan sen kysymyksen ratkaisee - käsittämätöntä kyllä - oikeusministeriö. Syytteessä mainittu teko on rangaistava vain uuden rikoslain 301 artiklan mukaan.

Kumman lain voimassa ollessa sveitsiläinen sanomalehti julkaistiin pitäisi asiassa olla ratkaisevaa.

Pamuk aikoo saada turkkilaisen tuomioistuimen lausumaan Turkin ja Ottomaanien valtion tekemistä armenialaisten ja kurdien surmista. Jos hän onnistuu tulossa on melkoinen pyykinpesu tähän asti vaietusta asiasta.

Potissa on 6 kuukautta - 3 vuotta vankeutta Pamukille.

Jutussa syyttäjän on näytettävä vain sanomalehden artikkeli, mikä onnistunee helposti. Pamukin asianajajien on näytettävä mm. yhdeksän vuosikymmentä vanhat surmatyöt. Asianajajatkin ovat varmaan siihen valmiita, sillä miljoonaa ihmistä ei voi tuhota jälkiä jättämättä.

Saavatko he esittää näyttönsä, riippuu puheenjohtajasta, josta ei perinteisesti anneta juuri tietoja. Tosiasia on, että tuomarien valinnalla voidaan suuresti vaikuttaa jutun lopputulokseen. Myös Pamukin puolustukseen saattaa tällaisessa jutussa kertyä joukko älypäitä.

Syyttäjäpuoli pyrkinee väistämään keskustelua surmista ja saamaan Pamukin tuomituksi pelkästään valtion auktoriteetin loukkaamisesta.

Mutta onko mahdollista tuomita, jos surmatiedot pitävät paikkansa? Jos todenpuhumisesta rangaistaan, tulee Pamukista moraalinen voittaja. Samalla tuomioistuin itse tulee myöntäneeksi, että ei ole riippumaton vaan vain kansallisen politiikan, ataturkismin (Gemal Ataturk) työkalu. Oikeus ei voi olla kenenkään renki, vähiten kruunun.

Ei ole mahdollista, että Pamuk tuomitaan hänen saamatta esittää näyttöä surmista ilman että kansainvälinen lehdistö leimaa käsittelyn poliittiseksi.

Vapauttavakin tuomio on ongelmallinen, sillä Turkissa on tuomittun vähän aikaisemmin ja parhaillaan on vireillä juttu vastaavista teoista.

USA:n kidutuslaki

Päivän aikana on saatu vahvistus USA:n kidutuksen ja vankien ja pidätettyjen huonon kohtelun kieltävästä laista. Bush on taipunut sen allekirjoittamaan, voimaan tulosta ei toistaiseksi ole tullut tietoja.

On saatu vahvistus sille, että laki koskee myös ulkomailla säilytettäviä USA:n vankeja ja pidätettyjä. Merkittävää on, että se koskee kidutuksen ohella myös vankien muuta huonoa kohtelua. Itsestään selvää on, että se ei voi olla taanehtiva, joten tähänastisia rikkeitä ei tutkita.

Uutiskuvissa on näkynyt kuinka Quantamon vangit ovat ulkoilleet heikossa kunnossa kahden vartijan tukiessa. Näinollen tuntuisi, että ainakin huono kohtelu, mikäli se on jatkunut, on todettavissa.

Ongelmat voivatkin olla toisaalla. Kuka on asianomistaja, joka voi panna jutun vireille? Voiko ulkomaalaisella vangilla olla USA:n lain mukaan asianomistajan asema. Jos jutun vireille pano jää syyttäjälaitokselle ei paljon tule tapahtumaan.

Sananvapaus Turkissa

Turkkilainen romaanikirjailija Orhan Pamuk on syyteharkinnassa, koska on esittänyt teoksissaan viranomaisten tappaneen miljoona armenialaista ja kolmekymmentätuhatta kurdia.

Varsinkin armenialaisten joukkomurha on Turkissa arka asia, johon ei tohdita puuttua. Kysymys on kuulemma kansallisen identiteetin loukkaamisesta.

Turkki pyrkii EU:hun ja maalla on uusi rikoslaki. Syyte perustuisi lain 301 pykälään. Komissaari Olli Rehn vaatii lainkohdan uudistamista sellaiseksi, että sitä ei voida käyttää sanavapauden kieltämiseen.

Hämmästyttäviä ovat myös asiaan liittyvät yksityiskohdat. On pyydetty l u p a a vanhan rikoslian säännöksen soveltamiseen Tamukin tapaukseen. Asian pitäisi ratketa tänää kelo 11.

Sanoisin, että Rehn ja EU:n komissio ovat mahdottoman tehtävän edessä mikäli todella vaativat nopeita muutoksia Turkissa. Suomestakin tiedetään, että lainmuutokset eivät välttämättä heti vaikuta lainkäyttöön.

Sen sijaan luottamusta herättävää on Turkissa asiasta alkanut laaja keskustelu.

Mutta onhan se käsittämätöntä, että romaanissa esitetyt seikat voivat johtaa syytteeseen. Hannu Salaman tapauksesta on jo aikaa.

Kidutuksen kieltävä laki USA:han

Tämän aamuisen tiedon mukaan Yhdysvalloissa valmistellaan kidutuksen kieltävää lakia. Tiedon mukaan kongressin enemmistö olisi lain kannalla. Tullakseen voimaan esitys vaatii presidentti Bushin allekirjoituksen.

Väkivaltaa lapsille

Keuruulaiset 17-vuotiaat Matleena Mikkonen ja Milla Hietanen keräävät adressia lasten väkivaltaviihdettä vastaan. Rauhanomaiset ohjelmat ovat vähentyneet heidän lapsuudestaan.

Väkivallan määrään lastenohjelmissa ovat kiinnittäneet huomiota sekä Stakes, että opetusministeriö.

Vaikka arvovaltaistakin kritiikkiä on, Ylen lasten- ja nuortenohjelmien toimitus ei välitä puolustautua. 10 jäseninen hallitus kokoontuu 8-9 kertaa vuodessa, on tärkeämpiäkin asioita.

Ehkä siellä ajatellaan jotenkin tähän tapaan: pieni väkivalta tekee terää. Väkivalta on osa lastenkin arkea, ei sitä kannata salata.

Aletaan olla asiassa.

Sananvapaus Venäjällä

Sananvapautta tutkivan Freedom Housen mukaan Venäjä on viime vuonna pudonnut luokkaan "ei vapaa". Kaksi vuotta sitten entisistä NL:n alueista vain Valko-Venäjä ja Azerbaidshan olivat siinä luokassa. Viime vuonna siihen ovat Venäjän lisäksi pudonneet myös Ukraina ja Armenia.

Amnesty International ilmoittaa, että vuoden 2000 jälkeen on Venäjällä esiintynyt lukuisia tapauksia, joissa Venäjän-Tsetsenian ystävyysseuraan kuuluviin on kohdistettu laitonta painostusta, jopa kidutusta.

Käytännön esimerkki:

Kaksi venäläistä ihmisoikeusaktivistia on nyt joutunut syytteeseen tsetseenijohtajien Aslan Mashadovin ja Ahmed Zakajevin kirjoitusten levittämisestä.

Amnestyn mukaan molemmissa kirjoituksissa ehdotettiin rauhanomaista ratkaisua erimielisyyksiin.

Stanislav Dmitrievskiä ja Oksana Chelyshevaa syytetään terroristitoiminnan tukemisesta Venäjän rikoslain mukaan. Kirjoitusten levittämisessä Amnesty katsoo kysymyksen olevan vain perusoikeuksiin kuuluvan sananvapauden käyttämisestä.

Presidentti Wladimir Putin julisti huhtikuussa 2002 sotilasoperaatiot Tshetsheniassa päättyneiksi, joten kyse ei ole sodanaikaisesta lainkäytöstä.

Spekulointia:

Tsetsenia on niitä maita, jotka pyrkivät eroon Venäjästä tämän kriisiaikana. Venäjän edellinen kriisiaika ajoittuu 1900- luvun alkupuolelle, jolloin Venäjästä erosi eräs Suomi-niminen pikkuvaltio.

Muistuttavatko Tsetsenian ja Suomen prosessit jotenkin toisiaan?

Motiiveissa on ainakin paljon yhteistä. Halu totetuttaa kansallista politiikkaa erillään suurvallasta. Suomelle se on kannattanut.

Erona on ainakin Venäjän suhtautuminen asiaan. Tsetsenian eroaminen Venäjästä on paljon vaikeampaa kuin Suomen, Venäjällä ei ole nyt varaa separatismiin, se voisi tässä tilanteessa aiheuttaa joukkoeroamisia.

Suomessa vältellään nyt tästä parallelliteetistä puhumista.

Amerikan fuulaa

Siitä lähtien kun eurooppalainen lehti väitti USA;n sotavankeja pidettävänkin Euroopassa jossakin uudessa Nato-maassa on vankien sijaintia yritetty selvittää. Viimeksi on epäilty Puolaa.

Ulkoministeri Gondoleezza Rice ilmoitti viime viikolla, että Yhdysvallat ei kiduta vankeja kotimaaassa eikä ulkomailla. USA on puhunut.

Kukaan ei enää puhu siitä, että Quantanamon vangit ovat olleet vangittuina kolme vuotta ilman oikeudenkäyntiä. Siis ilman, että heidän syyllisyyttään edes oman maan puolustamiseen olisi osoitettu. Ja kuitenkin USA esiintyy kuin olisi oikeusvaltio. Meidän maassamme pidätysaika on pääsäännön mukaan kolme vuorokautta ilman vangitsemisoikeudenkäyntiä.

Quantanamon vangeilla ei ole muuta keinoa kuin syömälakot. USA reagoi niihin syöttämällä vankeja pakolla letkulla nenän kautta. Mitään lievityskeinoja ei käytetä. Ruoka sekoittuu vereen.

Britannia, Magna Chartan maa, on asiassa täysin munaton, kukaan ministereistä ei ole sanonut asiasta mitään, koska Bushin joukkue on ilmoittanut niiden, jotka eivät ole heidän puolellaan olevan heitä vastaan.

Mieleen tulee uutiskuva jonkun viikon takaa Ulkoministeri Erkki Tuomioja Gondoleezza Ricen vieraana. Istuu rennon ylimielisenä takki auki Ricen pinnistellessä kuvan ottoa. Ajattelen: oikein, Amerikan fuulaa.

Kesän festivaalit vaarassa

Kesä on jokseenkin täynnä festivaaleja, jotka vuosittain vain ovat lisääntyneet. Verottajan uuden ohjeen mukaan niitä tästälähin verotetaan kuin liikeyritystä. Finlad Festivals katsoo, että tämä voi merkitä tapahtumien loppua.

Joka tapauksessa se merkitsee sitä, että järjestäjien talkootyöstä saama hyötykin joutuu verolle.

Finlad Festivalsin perusteena on se, että kysymyksessä on taide-, ei liiketoiminta paremminkin kulttuurinen vapaa-ajantoiminta, jollaisia ei meillä ole yleensä verotettu kuin liiketoimintaa.

Ajankohtaiseksi asian on tehnyt festivaalien jatkuva kasvu. Kun ne vetävät satojatuhasia kävijöitä, voi niitä laajuudeltaan pitää liiketoimintaan verrattavina. Verottaja saattaa katsoa, että taiteellisuudenkin kanssa on vähän niin ja näin.

Lisäksi on tiedossa, että monia festivaaleja järjestetään ammattimaisesti. Kyse ei ole enää pelkästään kulturellista harrastuksesta.

Tietenkin tällainen pulliainen kuin tämän kirjoittaja, voi vedota siihenkin, että on maksanut ikänsä veroja saamatta helpotuksia vaikka silläkin toiminnalla on ollut hyödyllinen tarkoitus: perheen elättäminen ja lasten kasvatus. Onko rokkaaminen sen hyödyllisempää?

Meillä ollaan varsin ihastuneita erikosiin festivaaleihimme, jotka ovat kasvaneet yli äyräittensä. On varmaa, että keskustelua syntyy.

Erään Jeesuksen tarina

Kallenaution ja Soderlundin seikkailuissa Etiopian kristityn kirkon historiassa Ylen ykkösellä näkyy Kertomus uudessa valossa. Tänään oltiin 1600- luvun temppelissä, jossa enkelit olivat mustia ja Herodes menehtyi pudottuaan satulasta.

Meidän enkelimme ovat toista maata. Kertomusten olosuhteet ovat vaikuttaneet `ikuisiin totuuksiin`. Olisiko kertomuksilla jotain yhteistäsanomaa, jotain mihin olosuhteetkaan eivät ole pystyneet vaikuttamaan? Mikä Jeesuksen stoorissa pohimmaltaan oikein kiehtoo?

Uskonnollisessa perinteessä kaikki on värittynyttä tarpeiden mukaan. Hyvän tarinan hyödyntäjiä riittää. Helposti siitä löytyy Etiopian lipun värit, analogisesti meillekin hyvin tuttua, värit vain vaihtuvat. Kertomuksen vartijat ovat aika suurpiirteisä!

Mutta onko kuvien joukosta löydettävissä jotain yhteistä? Mikä olisi Jeesuksen sanoma riisuttuna propagandasta?

Avioton Maria-äiti, ns. temppeliprostituutio, monina aikoina tunnettu instituutio. Maria oli etiopialaisen tarinan mukaan luovutettu lapsena temppelille, jossa hän kutoi puuvillaa tullessaan yllättäen raskaaksi.

Asiaa koskeva Jaakobin apogryfinen kirja on jätetty raamastutamme esiraamatullisena lähteenä. Tilalle on tullut vuosisatojen aikana suuri määrä uusia vertauskuvia, tosin erilaisia kuin Etiopiassa.

Jeesuksen tarina ei taida olla suotuisa määräysvallassa oleville. Isätön temppeliprostituutiosta siinnyt lapsi osoittaa yhteiskunnan jäykkien asenteiden palvelevan eräiden tarkoituksia. Kauhistus, sehän sisältää jatkuvan vallankumouksen ajatuksen.

Vallassa oleva luokka määräsi moraalin niin kuin se aina tekee. Ulkopuolelta tullut isätön hylkiö paljasti ne henkiset poterot, joihin valtaapitävät olivat kaivautuneet puolustamaan asemiaan.

Nykyaikainen teema.





.